Kuten tunnettua, tekevät liiketoimintaa harjoittavat osakeyhtiöt merkittävän määrän liiketoimintapäätöksiä päivittäin. Nämä päätökset kytkeytyvät yleensä yhtiön arkipäivän toiminnan pyörittämiseen eli varojen vastikkeelliseen käyttämiseen.
Tyypillisiä varojen vastikkeellisia käyttökohteita ovat esimerkiksi resurssien varmistaminen, palkan maksaminen ja toimitilavuokran maksaminen. Yhteistä varojen osakeyhtiölain mukaisille käyttötavoille ovat vastikkeellisuus ja markkinaehtoperiaate.
Silloin kun yhtiö käyttää varojaan vastikkeettomasti, on yleensä kysymys osakeyhtiölaissa tarkoitetusta varojen jakamisesta eli nostamisesta. Varojen jakamisen keinoja ovat:
-
osingon jakaminen
-
vapaan oman pääoman muu jakaminen rahastosta
-
osakepääoman alentaminen
-
ja omien osakkeiden hankkiminen.
Tietyissä tilanteissa myös konserniavustus voidaan katsoa varojenjaoksi, mutta tätä käsittelen tarkemmin erillisessä artikkelissa. Tässä tekstissä käsittelen varojen jakamista nimenomaan osakeyhtiölain (OYL) näkökulmasta. En siis ota kantaa varojen jakamisen verotukselliseen kohteluun, joka saattaa vaihdella eri varojenjakomuotojen välillä.
Osingon jakaminen
Osakeyhtiölain mukaan osinko tarkoittaa yhtiön voitonjakona tapahtuvaa varojen jakamista osakkeenomistajille. Lain perusteella kaikki osakkeet tuottavat lähtökohtaisesti yhdenvertaisen oikeuden yhtiön jakamaan osinkoon.
Yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä, että yhtiössä on tai voi olla oikeuksiltaan tai velvollisuuksiltaan toisistaan poikkeavia eli erilajisia osakkeita. Yhtiöjärjestyksestä on aina käytävä ilmi osakkeiden väliset erot. Siinä on samoin esitettävä perustelut myös sille, jos yhtiö maksaa eri kokoisia osinkoja erilajisille osakkeilleen.
Osingon jakaminen edellyttää aina sitä, että yhtiöllä on jakokelpoisia varoja. Osingon jakamisesta ja määrästä päätetään yhtiökokouksessa. Osingon määrä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti saa ylittää osakeyhtiön hallituksen esittämää osingon enimmäismäärää. Siten osakeyhtiön hallituksen on tehtävä esitys myös yhtiön voittoa koskeviksi toimenpiteiksi.
Osingon jakaminen perustuu lain mukaan yhtiön viimeksi vahvistettuun – ja tarpeen mukaan myös tilintarkistettuun – tilinpäätökseen. Osingonjaossa on otettava huomioon tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset. Jos osingonjaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää, että yhtiö on maksukyvytön tai osingonjako aiheuttaa maksukyvyttömyyden, osinkoa ei lain mukaan saa jakaa.
Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta
Osakeyhtiölaissa määritelty sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto kuuluu yhtiön vapaaseen omaan pääomaan. Yhtiön vapaaseen omaan pääomaan voi toki sisältyä myös muita yhtiöjärjestyksen määräykseen perustuvia tai yhtiökokouksen päätöksellä perustettuja rahastoja.
Kun varoja jaetaan yhtiön vapaan oman pääoman rahastosta, noudatetaan jaossa samoja menettelysäännöksiä kuin jaettaessa osinkoa: varojen jakamista koskevassa päätöksessä on mainittava jaon määrä ja se, mitä varoja jakoon käytetään.
Varojenjakopäätöksessä on aina kerrottava, onko kysymys voiton eli osingon jakamisesta vai jaetaanko varoja jostain tietystä vapaan oman pääoman rahastosta. Kuten edellä totesin, on vapaan oman pääoman rahastoon voitu siirtää voittovaroja, joten erottelu voiton jakamisen ja vapaan oman pääoman rahaston jakamisen välillä ei välttämättä kuitenkaan kerro paljoakaan varojen alkuperäisestä lähteestä.
Osakepääoman alentaminen
Osakeyhtiölain mukaisesti yhtiökokous voi myös päättää osakepääoman jakamisesta, sen alentamisesta varojen siirtämiseksi vapaan oman pääoman rahastoon ja sen käyttämisestä tappion kattamiseen. Isolla osalla osakkeista on tällöin edelleen nimellisarvoa.
Jos osakepääoma on alentamisen jälkeen pienempi kuin osakkeiden lukumäärä kerrottuna osakkeiden nimellisarvolla, on alentamispäätöksen yhteydessä myös joko alennettava osakkeiden nimellisarvoa tai vähennettävä osakkeiden lukumäärää mitätöimällä osakkeita. Ainakin ensin mainittu edellyttää myös yhtiöjärjestyksen muutosta.
Osakepääoman palauttaminen osakkeenomistajille edellyttää aina osakesuojalain mukaista velkojiensuojamenettelyä.
Omien osakkeiden hankkiminen
Osakeyhtiö voi hankkia haltuunsa omia myös osakkeitaan. Päätös tästä tehdään yhtiökokouksessa.
Lähtökohtana omia osakkeita hankittaessa on osakkeenomistajien yhdenvertainen kohtelu siten, että kultakin osakkeenomistajalta hankitaan osakkeita suhteessa näiden vanhoihin omistuksiin. Omia osakkeita voidaan tietyillä ehdoilla hankkia kuitenkin myös muussa suhteessa – tällöin puhutaan suunnatusta hankkimisesta.
Suunnatun hankkimisen edellytyksenä ovat yhtiön kannalta painava taloudellinen syy sekä 2/3 enemmistö yhtiökokouksessa annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista.
Koska suunnattu hankkiminen merkitsee yhtiön varojen käyttämistä osakkeenomistajien kannalta epäsuhteisesti, on suunnatun hankkimisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa kiinnitettävä erityistä huomiota tarjotun vastikkeen ja osakkeen käyvän hinnan suhteeseen.
Koska osakkeenomistajien yhdenvertainen kohtelu on tahdonvaltainen asia, voivat osakkeenomistajat yksimielisesti päättää osakkeiden suunnatusta hankinnasta myös silloin, kun tähän ei liity yhtiön kannalta mitään painavaa taloudellista syytä.
Osakeyhtiölain mukaan omia osakkeita ei voi hankkia siten, että yhtiön vapaa oma pääoma menisi hankinnan myötä negatiiviseksi. Yhtiöllä on siis oltava voitonjakokelpoisia varoja vähintään osakkeiden hankintahintaa vastaava määrä.